Noniin... Keksinkin tällaisen ratkaisun Osat -sivulaatikkoon. Pian en enää päivitä sitä :) Ja arvaatteko miksi? Koska Isabellan osoite muuttuu. Nimittäin, ensimmäinen tuotantokausi on nyt putkessa! Jännityksellisiä hetkiä sen viimeisen osan lukuun *hyrr*

Muuten; tämä ei suinkaan tarkoita että Isabella jäisi tauolle :) Minusta on vain aika turhauttavaa koko ajan päivitellä osia, varsinkin kun niitä on jo kaksikymmentä kappaletta =))

Onneni paistoi kilometrienkin päähän. Olin todellakin onneni kukkuloilla. Jonas, minä, Ginny... Unohdinko jonkun? Ainiin, Sissy, tietenkin.

Aika kului, ja Sissy pääsi vihdoin sairaalasta kotiin. Otimme hänet avosylin vastaan, mutta hän ei oikein tainnut pitää Jonaksesta.

Se harmitti hieman, koska olisin mielelläni halunnut että kaikilla on kotonamme hyvä olla.

Unohdinko jo mainita, että Jonas muutti meille?

Hän oli täydellinen kihlattu. Hän huolehti minusta, rakasti tulevaa vauvaa kuin Ginnyäkin, omana lapsenaan. Minusta Jonas oli ainakin paljon parenpi isä kuin Mike. Hänhän oli riehunut putkassaa, murhaaja, hyväksikäyttäjä ja kaikkea. Luoja paratkoon, mitä olisi käynyt jos olisin käänyt sinne hänen kanssaan.

- Kukas se täällä uiskentelee, Jonas leperteli. - Muuten; ootko valmis jo tietämään vauvan sukupuolen? Me voitais nimittäin mennä yhes klinikalle, kulta?

- Mut Jonas, vastustelin. - Mun mielest on jännenpää saada tietää se vast syntymäs.. Kai sä ymmärrät?

Olin todellakin hyvin onnellinen. Meillä ei ollut yhtä ainutta kinaa pitkään aikaan.

Eräänä aamuna söimme herkullista aamiaista.

- Bella, Jonas aloitti. - Mä oon miettiny vähä asioita.

Yllätyin. - Aijaa?

- Niin että musta tää talo alkaa olla jo aika pieni meille kaikille, hän sanoi. - Ja kun me ollaan saamassa sitä vauvaaki..

- Totta, totesin. Talo alkoi jo todellakin olla melko pieni koko perheelle.

- Et siis mä vaa aattelin, jos me muutettais? Jonas esitti. - Jostain varmast löytyy joku kiva talo viishenkiselle perheelle.

Lupasin miettiä asiaa.

Aika kului ja oli minun aikani asettua äitiyslomalle. Minulla oli hyvää aikaa haravoida ja muutenkin siivota ja olla vaan.

Katselin ympärilleni, ja näin kuinka syksy oli jo täällä. Piha oli ruskan värinen ja kaunis.

Lehdet vain piti saada kasaan niin että piha näyttäisi siistimmältä.

- Pitäisiköhän meijän oikeesti muuttaa, mietin. - Olihan hima toki pieni, mut minne me niinku sit muutettais?  Ginnyki menis kohta kouluun. No, jos me ei nyt muutettais niin kauas et sen pitäs eroo frendeistää... No, kuitenkin; meil on nyt enemmä rahaa ku yleensä, ku Jonashan on lääkäri ja ne saa hyvää palkkaa... Toisinku mä, joka oon maikka.

Aloin siivouksen jälkeen selailla ilmoituksia kodeista. Siellä oli ilmoituksia kerros-, omakoti- ja rivitaloista. Minusta olisi kohtuullista hankkia omakotitalo. Joku iso, joku mukava, joku viihtyisä. Juuri niin, sen pitäisi olla kodikas ja tilava. Ne olivat vaatimukseni.

Yhtäkkiä nenäni eteen sattui ilmoitus suuresta tontista ja omakotitalosta. Kuvan perusteella se oli enemminkin huvila kuin omakotitalo. Eikä hintakaan ollut paha, noin isosta talosta. Päätin ehdottaa sen hankkimista jo tänään Jonakselle.

Kun Jonas tuli töistä kotiin, menin heti puhumaan hänelle.

- Kulta, sanoin. - Oon miettiny sitä muuttoo..

- Okei?

- Ja musta se olis hyvä idea! Huudahdin. - Mä löysinkin jo kohtuuhintaisen huvilan. Se oli uskomattoman ihanan näköinen, ja vain kahenkymmenen minan päässä täältä!

- Ihanko tosi? Jonas innostui. - Vai että oikeen huvilan? Ootko ihan varma?

- No, ku meil on nyt iha mukavast rahaa, nii miksei vähä törsättäis, nii ei tarvis muuttaa nii usein? Selitin innoissani.

- Hyvä pointti, sain Jonaksen pään täysin muuttumaan. - No, mikäs siin sit, ostetaan se!

Sissy ei ollut ihan innoissaan muutosta. Hänen mielestään olisi parenpi pysyä täällä kotona.

Hän ei opiskellut tai käynyt koulua. Hän makasi vain päivät pitkät sängyssään ja odottaen päivää, jolloin pääsisi pois luotamme. Tai oikeastaan, pois Jonaksen luota.

En suinkaan tiennyt tätä. Tai no, kyllä minulla oli tiedossani että hän ei ihan tykästynyt Jonakseen. Mutta en tiennyt että tämä vihasi oikein miestäni.

Eräänä päivänä tuli sitten muuton aika.

Muuttomiehet olivat jo vieneet kamamme uuteen taloon ja laittaneet paikoilleen.

- Äitii, äitii, millon me muutetaa? Ginny intoili jännityksissään.

- Sit ku Sissy tulee, vastasin huomattuani että Sissy ei ollut huoneessaan. - Missähän se tyttö mahtaa olla?

- Kai se koht tulee, Jonas mietti.

Pian sisään astui tutun näköinen tyttö.

- Vihdoinki! Huusin vihaisena. - Sissy miks sä oikee hidastelet!?

Menoks, sano Annie Lennox!

Otin Ginnyä kädestä kiinni ja kävelimme taksiin, joka veisi meidät uuteen taloomme.

- Jee, Ginny huusi.

Kahdenkymmenen minuutin jälkeen saavuimme perille. Astuessamme ulos autosta tunsin kuinka heleä maalaistuoksu valtasi kaikki paikat - vaikka olimmekin edelleen samassa kaupungissa -. Sissy astui epäluuloisena tarkkailemaan ympäristöä:

- Hyi helvetti, oli hänen ensimmäiset sanansa. - Tääl haisee iha hevosen vanha paska!

- Suu tukkoon, käskin. - Mitä Ginnyki viel ajattelee.

- Äiti, Ginny kysyi. - Miltä haisee hevosen vanha... Paska?

Mulkaisin kiukkuisena Sissyyn joka naurahti. - Tältä.

- Ei, Ginny, sanoin. - Täällä ei haise hevosen.. kakka. Täällä tuoksuu hyvältä, eikö niin, Sissy?!

- Öö joo, Sissy sanoi ohimennen ja lähti sitten sisälle.

Otin Jonasta kädestä kiinni ja toisella Ginnyä.

Kun pääsimme sisään, vein Ginnyn tutustumaan paikkoihin. Sitten menimme Jonaksen kanssa ihailemaan uutta taloamme.

- Voi tää on nii upee, kuiskasin enkä odottanut vastausta, vaan suljin hänen suunsa suudelmallani.

- Mmm.., Jonas mumisi ja suudelman jälkeen: - Oot oikees. Mä rakastan sua nii paljo, eniten koko maailmas!

- Nii mäki sua, vastasin hymyillen. - Mut kaikil on varmaa jo aika kova nälkä. Mä meen laittaa jotain.

- Okei.

Kipaisin keittiöön. Ruokakaapissa oli juuri sopivasti ainekset pastakastikkeeseen.

Aloin pilkkoa aineksia yhteen ja keitin spagetin löllöksi. Sitten lämmitin kastikkeen ja lisäsin parit mausteet annokseen.

Lopuksi laitoin vielä kaiken lautasille ja tarjoilin.

- Jonas! Ginny! Sissy! Tulkaa syömään! Kutsuin. Heitä ei tarvinnut turhan kauaa odotella.

Keskustelimme ruokapöydässä.

- Musta on vaa nii upeeta, sanoin. - Et me ollaa kihloissa. Eiks ookki?

- On tosiaan, Jonas hymyili.

Minusta alkoi jo tuntua, että tämä kaikki oli unta. Joku syvä uni, jonka horteesta herään aikanaan, ja huomaan että kaikki oli vain kuvitelmaa. Minulla ei olisi Ginnyä, Jonasta tai ketään muutakaan - paitsi tietenkin se yksi naistennaurattaja, jota en tahto muistella - seuranani.

- Milt maistuu, Sissy? Kysyin huomattuani ettei hän ollut pukahtanutkaan koko päivällisen aikana.

- Onhan se..., Sissy aloitti.

- Jos tarjoiltaisiin tätä ruokaa häissämme? Jonas innostui. - Ja ootko jo vilkuillut hääpukua? Ja pitäisi se päiväkin päättää..

- Rauhotu, Jonas, huokaisin. - Mehän just muutettiin. Paitsi olishan se kiva niistä häistä jonkin verran puhua..

- No puhutaan vaan, Jonas naurahti. - Kulta, mä rakastan sua niin...

- TURPA KIINNI VITUN PASKAPÄÄ! Sissy hiiltyi yhtäkkiä. - LOPETA NE VITUN HÄÄPUHEET MÄ EN JAKSA KUUNNELLA!
Katsoin Sissyä kummeksuen.

Sitten Sissy heitti vedet Jonaksen päälle. - Sissy mitä sä oikeen puuhaat? Kiljuin kun Sissy alkoi heittää ruokaa Jonaksen puhtaalle paidalle.

- Rauhotu, Sissy! Jonas pyysi.

Nousin ylös ja vedin Sissyn mukanani.

- Kristen! Huusin vihaisena. - Mikä sulla on oikee Jonast vastaa? Se on kiltti ja avulias ja..

- Ja se on sitä ja tätä! Mä en vaa kestä sitä! Sissy huusi takaisin. - Miks mun pitäs kestää?

Sitten aloin jankuttamaan sitä mitä minullekkin oli sanottu monta kertaa nuorenpana: - Et tuu pärjäämään missään jos et tuu toimeen ihmisten kaa.

- Aha!

- Sä et tuu toimeen sun äidin kaa, et mun, et Jonaksen etkä varmaa ees isäs kaa!

Sissy lähti huoneeseensa tuohtuneena.

Hän surffaili lopun päivää netissä, ja minä ja Jonas saimme olla rauhassa.

Sissy kävi sivuilla, ja chattaili vanhojen ystäviensä kanssa.

"Mä en oikeest kestää enää.. mä en kertakaikkiaa enää jaksa" hän kirjoitti.

"Eihän sun oo pakko kestää. Tuu mun kaa nii lähetää maailmalle. Mä oon harkinnu sitä jo kauan, enkä enää aijo tuhlata minaakaan täällä tuhrautumiseen. Tuu vaa mun mukaa" hänen ystävänsä Lily kirjoitti.

Sissy jäi harkitsemaan asiaa, ja kirjoitti pian vastauksen. "Okei, mä tuun".

Me sen sijaan hyväilimme toisiamme sängyllä.

- Onks kaikki varmast ok? kysyin tarkistaakseni että Jonas ei tuntenut enää itseään loukatuksi.

- On, on, Jonas vakuutteli. - Kyl mä tuun viel ihan hyviks ystäviks sun siskontytön kaa. Siihen vaa voi mennä aikaa, ja se vaatii paljon työtä.

- Joo, vastasin hymyillen, ja suukotin kihlattuani. - Mut ehkä me vähä intoiltiin liikaa häistä. Mun mielest olis hyvä odottaa ainaki siihen asti et vauva syntyy. Ettei tuu sit mitää ikävii yllätyksii esimerkiks häämatkal.

- Oot oikees, juu, Jonas hymyili. - Mut nyt käydää nukkumaan. Hyvää yötä, kulta!
- Samoin, hymyilin ja halasin häntä.

Heräsimme aamulla vähän yhdeksän jälkeen. Onneksi oli lauantai.

- Huomenta, kaunokaiseni, Jonas hyräili huomatessaan että olin hereillä.

- Huomenta, hymyilin säteilevästi. - Nukuitko hyvin ensimmäisen yön täällä?

- Erittäin, Jonas vakuutti. - Varsinkin kun sä olit mun vieressä..

Naurahdin ja suutelin kihlattuani.

Olimme aikeissa mennä olohuoneeseen katsomaan telkkua, ja minä menin edeltä.

Huomasin olkkarin lasipöydällä paperin, johon oli raapustettu tekstiä.

Otin lapun käteeni, ja luin sen:

"Hei.

Mä ajattelin, että ehkä olis parenpi antaa teille oma rauha. Mä en taho häiritä teitä, enkä olla koko ajan Jonasta vastaan. Se olis aika vastenmielistä, eikö? Joten mä lähdin matkalle. En viel tiiä minne päädyn, mut sillä ei nyt oo niin suurta merkitystä.

Mä lähdin mun parhaan frendin, Lilyn kans. Se tietää minne mennään. Mä lähdin viime yönä kolmen maissa.

Sanokaa terkkuja Ginnylle. Mä rakastan sitä, ja tuun muistaa sen aina.

Lisäks, terkkuja sulle, täti, koska säö todennäköisesti luet tätä lappua. Mä halusin miellyttää sua, mut me ollaa vaa nii erilaiset.

Ja terveiset viel Jonakselle. Pyydä silt mun puolest anteeks, ja sano etten mä tarkottanu mitään pahaa..

Mä lähden nyt.

T: Kristen

Ps. Älkää yrittäkö tavottaa mua, mä suljin kännykkälinjan ja heitin roskiin.

En tahtois sanoo tätä, mut, me ei enää nähä. Joten, älkää vaivatko päitänne enää mun asioilla. Mulla on nyt parenpi. Nii vastenmielistä ku se onki, mä rakastan teitä aina"

Purskahdin hillittömään itkuun.

Pian Jonas tuli luokseni huolissaan.

- Mikä on? Hän lohdutti syvälliseksi.

Osoitin posket kyynelillä paperia, jonka olin tiputtanut lattialle.

- Yhyää! Itkin.

Jonas luki nopeasti lapun ja järkyttyi hänkin. Minun vuokseni hän onnistui salaamaans en pirun hyvin.

- Kulta, hän sanoi. - Kaikki muksut lentää joskus pesästä.

- Nii muttei tollee! Yhyää, pillitin. - Mä oon surkee äiti! Miten mä koskaa pystyn huolehtii kahest teinistä ku en selvii ees yhest!

- Mut Bella, Jonas kuiskasi. - Ei Sissy ollu ees sun lapsi. Me osataan yhessä kasvattaa Ginnystä ja vauvasta upeimmat daamit koko tällä seudulla, usko pois.

Itkin päiviä, eikun viikkoja, ja aika kului,

Jonas sai minut taas hyvälle tuulella ja onnelliseksi.

- Kiitti, kiitin häntä siitä.

- Eipä mitää, Jonas naurahti. - Mä oon heti onnellinen ku säki oot. Kaikki on nyt hyvin?

- Kaipa on, hymyilin ja söin aamupalaani.

Pelleilimme ruoan kanssa kuin taaperot.

Voin kyllä rehellisesti todeta, että minulla on maailman ihanin mies.

Eräänä iltana istuimme sylikkäin takan lämmössä.

- Kulta, milloin voisimme mennä naimisiin? kysyin ottaen hääasiat jälleen puheeksi.

- Lupaan, että aletaan suunnittelee niitä heti ku toi yksi tuolta sun mahastas ponkasee pois, Jonas naurahti.

- Lupaatko? kikatin.

- Joo, ihan varmana. Suunnitellaa semmoset megahäät jonne tulee laulaa Malina Tavast tai joku muu superjulkkis.

- Nii, ja sit ainaki 1000 vierasta ja diskopallo ja kaikki, unelmoimme parodisesti.

Raskauteni eteni kovaa vauhtia, ja siitä tuli ainakin rantapallon kokoinen.

Aika kului jälleen, ja laskettu aikani olisi käsillä.

Ginny ei paljoa kysellyt Sissystä, sillä ei ihan vielä oikein tajunnut maailman menoa.

- Millon toi syntyy? Hän kysyi minun nostaessa tyttöä ilmaan.

- Iha kohta, vakuutin nauraen. - Susta tulee varmasi hyvä isosisko.

- Jee! Ginny nauroi. - Saanko mä päättää sen nimen?

- No katotaan, vastasin. - Keksitään se yhessä Jonaksen kanssa, okei?

- Joo, Ginny säteili.

Oli ihan tavallinen syysyö.

Heräsin siihen, että takapuoleni alla tuntui jotain märkää.

- Jonas! Kuiskasin.

- No...

- Mä kastelin sängyn.

- Ei se mitää, vaihetaa lakanat huomen.

- Eiku oikeest! Huusin, ja Jonas kääntyi kyljelleen. - Mun vatsaa polttaa.

- Mee ottaa buranaa...

- JONAS! Pakotatko sä mut kiljymaan sun korvaan, että nyt ne alko!

- Hei, ei sun tarvii mulle huutaa et sul tuli menkat... Eiku... Eihän ne ees tuu raskausaikana. Jote mitä sä sepität?

- VITTU HERÄÄ JO! MÄ SYNNYTÄN!

Jonas ponkaisi pystyyn järkyttyneenä, kun minä riuhdoin tuskissani.

- Ajetaa sairaalaan! Huusin.

- Ei me ehitä, Jonas rauhoitteli. - Mä autan..!
 

Miten synnytys onnistuu? Pääseekö terve lapsukainen maailmaan? Tyttö vai poika? Kenen geenit?

1. Tuotantokauden loppu. Kiitos seuraamisesta! Toinen tuotantokausi löytyy täältä. Sinne ei ole vielä ilmestynyt osia, mutta niitä on tekeille :)

t. mÄttu