Heipsis vaan lukijat armaat ;)) Jo VIIDESTOISTA OSA!  Tiedättekös, Isabella on viihdyttänyt teitä jo n. kolme kuukautta, viisitoista osaa. Kiitokset siis kuuluvat minulle!

^Noei, se oli sitten vain vitsi, mutta olen minäkin uurastanut tämän tarinan kanssa, juonien, lavastuksien, henkilöiden sekä kaiken muun ohella.

Ps. Olkaa sitten kilttejä, ja jättäkää jälkenne viekkuun :>

VAROITUS; TÄMÄ OSA SISÄLTÄÄ SITTEN MATERIAALIA, MITÄ KUKIN KATSOKOON JA LUKEKOON OMALLA VASTUULLAAN!

Jonas oli pyytänyt minut kahville henkilökunnalle osoitettuun kahvilaan. En edes tiennyt, että lääkärit käyvät kahvilla..

- Aika kiva, minä tokaisin hörpäten kahvia. - Siis sun työ ja kaikki. Mä en ikimaailman olis jaksanu opiskella lääkäriks.

- Mikskä sä sit valmistuit? Jonas kysyi.

- Öh, mutisin. - Toimistosihteeriks! Nii!

Tosiasiassa en oikeastaan tiennyt edes, mikä oli toimistosihteeri. Olin kuitenkin kuullut ammatin jonkin TET asian yhteydessä joskus pienenpänä.

- Aa, Jonas sanoi ja silmäili silmiäni. - Sul on kauniit silmät.

- Kiitti, hymyilin ja aloin nousta pöydästä. - Sun pitää varmaan palata duuniin, ja mun pitää mennä himaan hoitamaan... Mun koiraa.

Valheita vain pöllähti maailmaan koko ajan.

- Koiraa? Ok sit - nähää joku päivä, Jonas pettyi ja suuteli minua.

Olin matkalla ulos, kun kuulin kenkien kopostelua lähistöltä. Oletin sen olevan Jonas, joten käännyin lämpimästi häntä kohti.

Mutta tulija ei ollutkaan Jonas.

- Vitun muija painu vittuun täält! Alyssa karjui.

- Mitä!

- Jätä kuule Jonas rauhaa se on mun jätkä hemmetin horo! Alyssa jatkoi ja antoi jääkylmän vedes kastella kaulukseni.

- Hyi hitto, mist hyvöst toiki oli?!

Eikä aikaakaan, kun oma teräsmieheni ryntäsi sisään. Hön syöksyi antamaan Alyssalle punottavan posken.

- Oikeesti; lopeta jo! Jonas huusi. - Mä en enää jaksa sua, painu kuule ite vittuun senki lehmä!

- Mut..., Alyssa sopersi hieroen poskeaan.

- Ei mitää muttii! Jätä mut rauhaan, mä en oo sulle mikää orja tai velvolline. Mietitsä ikinä miks me ei olla enää yhes? Mee elämässäs eteenpäi nii kaikki on tyytyväisii..!

- Okei, no mä meen täst, livahdin pihalle.

Seuraavana päivänä menimme Ginnyn kanssa eskariin. Meitä vastassa oli Hello Kitty - paitainen hieman tukeva rouvashenkilö.

- Päivää, nainen sanoi ja esittäytyi: - Mä olen Maria Collegts. Oletan että oot se Harleysson?

- Totta, myönsin ja esittäydyin minäkin: - Oon Isabella Harleysson, ja täs on mun tytär, Ginger Harleysson.

- Selvä, Maria nyökkäsi. - Me tehdään sitten tästedes töitä yhdessä. Anna mä kerron vähän; Tää tyttö täs on Fia, lattialla on toi ponihäntänen Tara, pipopäinen poika Bret,  pikkusen pitkähiuksinen Paul ja viimesenä Chris.

Ginny sai nopeasti ystävän, Taran. He leikkivät yhdessä nukkekodilla.

- Sitte tää tuli käskemää laittaa ruokaa, Ginny selitti liikuttaen samalla nukkea.

- Joo, ja sitte tää laitto kasviskeittoo ruokaks..

- Eikä! Jooko etse ei suostunu laittaa mitään ja tän piti sit kokata, Ginny päätti.

Myös minulla oli ihan kivaa. Leikitin Paulia.

Minusta tuntui, kuin Maria olisi koko ajan tuijottanut vierestä ja arvostellut tekemisiäni.

- Kiikunkaakun, lepertelin pojalle.

- Hihahahahahhahahhha, Paul naureskeli.

Myös Fia katsoi vierestä selvästikkin odottaen vuoroaan.

Kohta tuli myös lepoaika. Tytöillä ja pojilla oli omat huoneensa. Vein Ginnyn ja muut likat sänkyihin ja suukotin.

- Nuku nyt päikkärit, käskin. - Lähetään sit sen jälkee himaan. Nuku hyvin.

- Okei, Ginny sanoi ja lösähti vuoteelle. - Mä en mellasta, oikeestaan mua väsyttää jo.

Ja pian huoneessa kantautui äänekäs kuorsaus.

- Voi noita likkoja, naurahdin ja painuin alakertaan.

Alakerrassa Maria oli väsännyt meille sämpylät, oikeastaan hampurilaiset.

Mietin, mitäköhän lapset sanoisivat, jos saisivat tietää.

- Istu tohon pöytään, Maria osoitti. - Se on sun valvontapöytä.

- Ok, sanoin ja istuuduin. Haukkasin hampurilaista. Se oli kylmää, mutta ihan maittavaa minun mieleeni.

Syödessäni en pukahtanutkaan. Meillä oli kovin ankeaa, mutta onneksi työpäivä loppui lyhyen. Hain Ginnyn vuoteesta ja puin hänet. Pian olimmekin jo linja-autossa.

Kun tulimme kotiin, ryntäsin puhelimeen. Jutustelin kaikessa rauhassa Jonaksen kanssa.

- Nii, hihitin. - Mullaki sua. Joo, joku päivä, katon sitte kalenterista. Joo, haha!

Sitten yhtäkkiä eteeni astui alusvaatteisillaan oleva Sissy.

- ÄÄK! Kiljahdin ja tiputin luurin. Nostin sen pikaisesti ja selitin: - Mun pitää nyt mennä pusuja moimoii!

- Mitä hittoo? Sissy kysyi ihmeissään tuijottaessani häntä. - Etkö oo ennen rintsikoit ja pikkuhousui nähy!

- Kuules nyt, neiti näpsä, suutuin. - Meillä EI kuljeta alkkareilla! Ties mitä Ginnyki ajattelee!

- Herranjumala, "täti", mitä vitun vikaa täs on? Pitäskö mun sit hilluu tääl vittu tissit paljaana!
- Ei hemmetissä, silmäni pullistuivat. - Tääl saa olla vähintään toppi päällä! Mitä sullekki on oikee opetettu, Sissy!

- No sori, Sissy otti itseensä ja tönäisi minua matkalla huoneeseensa.

- Saisit kuule olla kiitolline ku saat ees asuu tääl! Huusin hänen peräänsä.

Sissy paiskasi oven perässään.

- Ei oo yhtää samanlaine ku musti. Jos se olis tääl, mä saisin vittu juosta pihal huutelemas herjauksii nakuna! Mut ei, mun PITÄÄ asuu ton vanhanaikasen kyökkipiian nurkissa. Ei vittu.

Hänen silmilleen tippui kyyneliä.

Pian hänen puhelimensa soi.

- Sissy.

- Tiiät hyvin, kuka on täällä, puhelimesta vastattiin. - Mulla on sulle ohjeita...

- Ei! Sissy kuiskasi. - Ei enää, sä sait haluamas, mä en haluu enää olla sun kaa missää tekemisis, onks selvä?!

- Ei, mies vastasi puhelimesta. - Kuule, nyt sä tottelet tai itket ja tottelet!

- Okei, okei, Sissy itki. - No mitä?

- Tavataan huomenna Kolkkotiellä, mies kertoi. - Puol kaheksan, aamulla. Pukeudu erilaisesti, laita vaik lasit ja aja tukkas siiliks.

- En varmana!

- Nyt vitun likka tottelet! Mies karjaisi. - Sä ajat tukkas niil rahoil, mitä mä sulle viimeks annoin. Pue jotain mist sua ei tunnisteta  - nähään silloin. Moi.

Seuraavana aamuna varhain Sissy livahti huomaamattani ulos.

- Mitäköhän tästki tulee, Sissy voivotteli. Hän oli jo käynyt leikkauttamassa hiuksensa lyhyiksi kuin miehellä.

- Mua pelottaa, hän mietti.

Pian hän tunsi jotakin takamuksessaan.

- VITTU PÄÄSTÄ IRTI! Hän kiljui ja löi miestä laukulla kasvoihin. - Päästä irti saamarin sika!

- Ehei, mies naureskeli eikä päästänyt irti. - Mmm.. Muhkeaa. Entäs sitten tissit?

- Hyi vittu, Sissy kiljui.

Miehellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lyödä Sissyltä taju kankaalle.

- Käyhän se näinki, mies mietti ja raahasi teinitytön autoonsa.

Auto ajaa huristeli tiehensä kuoppaiselle maalaistielle. - Kohta oot kotona, söpöliini, Mies naureskeli omahyväisesti.

Kohta kotona, joo...

Sissy heräsi kahden tunnin jälkeen ullakolta. Tummasti maalatulta ullakolta.

- Mitä sä musta haluut! Sissy kiljui.

- Sä tiiät varsin hyvin, muija, mies nauroi. - Joten eiköhä aleta toimiin?

- Ei! Sissy aneli. - Mitä tahansa muuta, ei sitä! Mä en kestä!

- Ehei, nyt tehdään se. Katotaa mihin laiffi meijät sen jälkeen vie! Haha!

Sissy vapisi pelosta, kun mies alkoi riisumaan häntä. - Oo kiltti..!

Ei onnistunut. Pian Sissy oli ilkosillaan, ja mies hihitti tyytyväisyydestä.

- Sä oot hotti, hän nauroi.

- Mä en anna tätä sulle ikin anteeks, Sissy itki. - Mä soitan poliisit! Sä joudut linnaan etkä koskaan pääse sielt pois! Mä takaan!

- Ja mä takaan, et sä teet nii vain mun kuolleen ruumini yli, muija, mies hekotti. - Eletään kuitenki nyt nykyhetkessä, ja pistetään töpinäks.

Mies painoi Sissyn tuolille pelokkaanpana kuin koskaan ennen.