Seitsemäs osa - täältä tullaan! Aina vain lähestytään kymmenettä. En vielä takaa, mutta pyrin erikois-juhlajaksoon kymmenennen osan paikkeilla. Saas nähä... (:

 

Tuijotimme toisiamme pitkään. Nauraa, vai paeta? Tiedättekö sen tunteen? Jokainen liikekin voisi koitua kohtaloksi. Olimmeko me riidoissa? Nauraisimmeko pian vanhoille, tyhmille ajoille? Paitsi, miten poikäystävän ja rakkaan poisviemiselle voisi nauraa? Sitä minä mietin, samalla kun yritin löytää Kian katseesta jotakin paljastavaa.

Tuijoteltuamme toisiamme elämäni pisimmät kaksi minuuttia, huudahti Kia:

- Siis hyi helvetti! Sähä oot raskaana. Pois mun läheltä, en taho mamma-bakteereja!

Astuin loukkaantuneena taaksepäin. - Anteeks mitä? Kaikkien asioiden, mitä sä oot multa vieny, jälkeen, sä tuut tänne dissaa mua?

- Sori nyt vaa, Kia sanoi ja perääntyi. - Hiton angstilapsi.

- No sori nyt vaa itelles, uhkailin. - Mut mä en oo enää lapsi toisinku sä, isin pikku prinsessa..!
- Mä tulin tänne vaa tarkastuksee, Kia mielisteli. - Mä kuulin et te ootte Miken kaa naimisis. Kuissä voit vangita sen vapaan sielun? Kuissä oikee voit? Ja te ootte viel beibiiki hankkimas, tuskin teil on ees asuntoo..

- Meil ON asunto, ja nätti sellanen, keskeytin. - Tuu vaikka kattoo, osote on Chynterinolku 15A.

- Hhh, Kia hihkaisi epäuskoisena. - Ok. Toivottavast en järkyty.

Kotiin tultuani soitin oitis Mikelle. Halusin antaa anteeksi hänelle kaikki hänen tekemänsä virheet. Sanoin, että voisimme taas yrittää, ja Mike innostui, kaikin mokomin. Suutelimme romanttisesti ja muhinoimme. Vanha suola janottaa - niin äiti aina sanoi. Mutta nyt oli keskityttävä olennaiseen: Eli, kuinka saisin vakuuteltua Mikelle, että kutsuin Kian meille 'ystävänmielessä'.

- Ootsä tosissas? Oli Miken ainoa kommentti. Vakuuttelin hänelle hermostuneena, että tahdoin vain hyvää.. - Ja että Kia saisi niellä sanansa. Jälkimmäistä en tietenkään sanonut. Ties minkälainen soppa siitä syntyisi, jos Mike tietäisin minun vain yrittävän omia häntä Kialta.

 

Seuraavana päivänä menin oitis laittamaan ruokaa. Minun piti näyttää sille Kian penteleelle, että elämme terveellisesti, olemme tyytyväisiä, ja että omistamme hienon 62-tuuman taulutelevision. Katselin kokkiohjelmaa hermostuneena, ja yritin loihtia raikkaan Kesäsalaatin. Minusta kokkiohjelman julkkiskokki selitti kovin epäselvästi, mitä piti laittaa mihin, ja kuinka paljon mitäkin maustetta sekoittaa joukkoon.

Aika vierähti nopeasti, oikeastaan TODELLA nopeasti. Kello oli pian kolme, eli Kia olisi tulossa hyvin pian. Siistin hyvin hermostuneena Miken kaulusta.

- Mitäs täski on? Etsä osaa syödä siististi? Toiha on pölyy! Aattele, jos Kia olis huomannu..! Siitä olis soppa syntyny.

Mike mumisi jotain hiljaa nolona ja ärtyneenä.

Pian ovikello soi. Minuun iski paniikki. Puuttuiko jotain? Oliko kaikki kohdallaan? Näytänkö tyhmältä raskausvaatteissa? Eikai Mike sottaisi itseään salaatillani?

- Voi ei! Kiljaisin ja runnoin pieneen vessaan. - Mee jo avaa! Mun pitää viel pistäytyy puuteroimas mun nenä!

Otin vessan peilikaapista söpön meikkipussin, jota koristi piirretyn kanin kuva. Kaivoin sieltä ripsivärini, luomivärini, huulikiiltoni ja kulmakynän. Levitin meikit kasvoilleni.

Mike hoputti minua jo alakertaan. Riensin hermostuneenpaakin hermostuneena ovelle. Mike oli jo tutustumassa vieraisiin. Kia toi mukanaan ainakin kymmenen vuotta vanhemman miehen. Ties mikä huumediileri hänkin oli..

- Hääi! Kia tervehti oudolla hienostelijakorostuksella. - Täs on siis niinku mun iha oma boy, Alex Sound, iiihanin jätkä IKINÄ<3

- Aa, sanoin ja nyökkäsin kuin hidastetusti. - Miken sä jo tunnetki.

Kia nyökkäsi. Mutisin hiljaa: "Ehkä liianki hyvi."

- Missäs ruoka on? Kia hoputti. - Kai jotai terveellist? Mä en kestä rasvaam toisinku sä..

Haukoin kiukkuissani henkeä: - NYT RIITTI! SÄ VOIT PAINUU HELVETTII TÄÄLT, SENKI PILALLE LELLITTY KAKARA! MÄ EN SUA KAIPAA, EIKÄ VARSINKAA MIKE!!!!!!!!!!!

Kia esitti järkyttynyttä. - Vähäksä oot ilkee Mikelle. Sä et ees rakasta sitä, otat sen vaa väliaikasest takas, et voit näyttää mulle. Häpeäsit kuule ite!

Mike kääntyi minua kohti kasvoillaan hieman hämmentynyt ilme.

- Onkse totta, Beltsu?

Jokin tarttui kurkkuuni. Sanat, nimittäin. - Mä... Tota.. Ehh..

- Se on sit sillä selvä, Mike naurahti vihaisena. - Se on OHI! Ja tällä kertaa mä - uskokaa tai älkää - sanoin sen. Mä jätän sut. Tuun myöhemmi hakee tavarat!

Mike otti Kiaa kädestä, ja saattoi hänet pihalle. - Alex jää sun seuraks.

Alex hermostui kun, Mike vei Kian, mutta rauhoittui pian. - Mä lähen himaa..

Katselin ikkunasta ensin suruissani ja hämmentyneenä, sitten kiukkuisena ja suutuspäissäni Miken touhuja. Sehän suuteli sitä ämmää!

- Ihana nähä sua taas, Kia hyväili. - Aah.. Tää tuntu niiiiii hyvält sillon koulus, ja varsinki nyt..

- Mä tiiän, Mike hymyili säteilevästi Kialle.

Olin kiukusta punainen.

Lähdin suutuspäissäni Alexin perään. Hyökkäsin suutelemaan häntä ja hänen töröhuuliaan.

- Mitä hittoo sä teet? Oli Alexin kommentti asiaan. - Mä en haluu nyt suhdetta, Kiakin näytti just antava pakit..

- Mut etsä muka haluis vähä.. Niinku hommata.., yritin ehdotella seksikkäästi.

Alex puristui irti. - EN! Jätä mut rauhaa!

Ja hän katosi kadulle.

Kun palasin kotiin, Mike oli siellä.

- Missäs sä viivyit? Hän tiedusteli vieläkin kiukkuisena.

- En missää, sanoin nopeasti. - Mut Alex on kyll tooosi hyvä sängyssä. Kannattais sunki joskus yrittää parantaa tulosta. Voi olla, et meijän lapsest tulee pieni ja heiveröine, ihan niinku sun siittiöt.

- Anteeks mitä! Väitätsä et oon huono sängys? Sitäksä meinaat! Et mä hävisin jollekki 30vee käppänälle.. Missä hitossa se kundi on!

- Lähti just kotii, vastasin huomatessani, että lempisarjani alkumusiikki soi tv-ruudulla.

Mike lähti raivoissaan Alexin perään. Hän tavoittikin miehen aika sukkelaan. Alexin huomattua miten raivoissaan Mike oli, hän lähti karkuun pian vastaan tulleeseen taloonsa. Mike ajoi Alex-rukan parvekkeelle pursuten inhoa.

- Mitä sä oikee teet? Alex huusi säälittävänä.

- Tapan sut!!!! Mike karjaisi tajuamatta lauseen todellista merkitystä. - Mitäs menit makaan mun muijan kaa!!!!

- Mitä? Täh.. ÄÄÄ!!!!

Enenpää Alex ei ehtinyt kysellä, kun Mike, oma rakas aviomieheni, tyrkkäisi miesraukan parvekkeelta.  Alas oli ainakin 8-metrin pudotus. Mike katsoi epäuskoisena alas, ja huomasi Alexin päätä ympäröivän verilammikon.

- Minäkö tuon tein? Hän kyseli itseltään.