Heipsulihei vaan :)

Osat 17 ja 18 ilmesty aikas tiuhaan.. ELI JOS ETTE VEILÄ LUKENEET SEITSEMÄTTÄTOISTA OSAA; TEHKÄÄ SE NYT :>>

Tuli tossa vielä mieleen, että tätä tarinaahan on ilmestynyt jo aikas monta kuukautta :o neljä kuukautta ainakin.... Huhhuh!

Alyssa Evans ajoi autonsa autotalliin. Hän oli hyvin tyytymätön ja äkäinen. Kuinka saattoi olla, että joskus niin rakastava ja ihanteellinen avopuoliso osoittautuikin täydelliseksi toopeksi? Miten hän saattoi hylätä kauniin ja hyväkuntoisen Alyssan ja siirtyä sinkkuäitiin jonka huostassa on huorahtava teinilikka ja tuleva vauva? Mitä ihanaa siinä muka on? Alyssa oli rikas sinkkunainen, iso kämppä ja lellivanhemmat. Hyvä ammatti ja lemmikkikoira. Se on siihen Isabellaan verrattuna sata kertaa houkuttelevanpaa.

Joten, miksi Alyssa ei muka kelpaisi? Jos hän oli ennenkin kelvannut, niin miksi ei nyt?

Alyssa nousi kiukkuisena autostaan, ja kaivoi käsilaukustaan kotiavaimen. Hän väänsi sillä lukkoa ja aukaisi saman tien oven luksustaloonsa.

Ihmiset ylipäänsä miettivät, että miksi tuollainen rikas nainen joutui käymään töissä.

Alyssa raahusti sisään, ja huomasi koiransa nukkuvan sohvalla.

- Niklas, hän huudahti. - Sä vittu likaat mun yyberhyvän sohvan! Älä vaa sano et kusit tänne jonnekki...

Niklas-koira hätkähti ja nousi uikutellen lattialle ja käpertyi matolle.

- Eksä tiiä et sulle on olemas oma koppaki!?

Alyssa päätti rentoutua tapansa mukaan kylvyssä.

Tässä kylpyhuoneessa he olivat vielä joskus Jonaksen kanssa kuherrelleet ja peseytyneet yhdessä.

Okei, ehkä hieman pervoa...

Mutta noita aikoja ei voi noin vain unohtaa. Alyssa ei ollut tarkoittanut mitään pahaa menetteässäni vieraan pojan neitsyyden. Ei hänen aikomuksensa ollut loukata avomiestään.

Hänen ja Jonaksen suhde oli muutenkin vähän villiä. Alyssa halusi paljon sitä, mutta Jonas halusi ahkerana työntekijänä panostaa työhönsä ja hankkia perheen ja vaimon ja paljon lapsia. He halusivat aivan eri asioita, mutta silti tunsivat vetovoimaa toisiaan kohtaan. Loppujen lopuksi Jonas jätti Alyssan petoksen takia.

Kylvyn jälkeen Alyssa sai idean.

Hän meikkasi nopeasti ja soitti tuttuun numeroon.

- Jonas puhelimes.

- Moi, tääl Alyssa!
- Aha, oliks jotai asiaa? Meinaan mul olis muutaki tekemist ku kuunnella valitust kaksneljäseiska..

- Oikeest Jonas! Kuuntelisit nyt mua kerranki!

- Ok sit.. Sano asias.

- Mä halusin pyytää anteeks et loukkasin sua tänää aikasemmi. Mä tulin vähä kadeks ja sillee. Voitasko me pysyy frendeinä, Jonas? Oo kiltti!
- Frendeinäkö ihan varmasti? Kyl se sit varmaa käy.. Kattoo nyt.

- No, mä kysyisinkin nyt ystävyyden nimist et tahotko tulla tänne mun luokse ku on vähä tylsää.

- Njaa.... Emmä nyt tiiä...

- Tuu nyt! Mä lupaan et en tee mitää tyhmää enkä lähentele!

- No, jos mä nyt sit tulisin.

Kului pari kymmentä minuuttia, ja pian Jonas tuli Alyssan ovelle.

- Helou, hän tervehti ja halasi Jonasta.

Jonas kiusaantui tästä, ja vannotti että heidän ei kannattaisi väärinkäsitysten nimissä hirveästi lähennellä toisiaan. Sitäpaitsi Alyssa oli luvannut.

- Selvä sit, Alyssa esitti loukkaantunutta.

Alyssa naurahti ja lähti kävelemään keittiötä kohti.

- Anteeks mun sopimaton asu, hän tirskahti. - Mut mä tarjoon lasilliset. Punast vai valkost?

- Öö tota..

- Punast! Sehän oli sun lempparii, eksnii? Alyssa hihitti kaikkitietävästi. - Ootas vähä..

Alyssa kaatoi laseihin punaviiniä, vuosilukua 1990.

Hän ojensi toisen laseista Jonakselle ja he siemailivat sitä kuin joskus aikanaan.

- Miltä maistuu? Alyssa kysyi. - Onks hintansa verosta?

- Onha se, juu, Jonas nyökytteli. Hän oli kovin hämmentynyt ja kiusaantunut koko ajan.

- Anteeks, Alyssa totesi ja lähti kipittämään yläkertaan. - Mua häritsee mun sopimaton asu. Mä käyn vaihtaa yhen kivan puvun päälle ja tuun sit takas!

Hän  veti puvun yllensä ja palasi Jonaksen luo.

- Nätsy, Jonaksen oli pakko todeta. Alyssa suorastaan odotti kehuja. - Mut ei sun ois tarvinnu...

- Höpis! Alyssa naurahti. - Mä en oo käyttäny tätä varmaa kahteen kuukautee. Saa tääki tulla kaapist ulos.

He nauroivat täyttä kurkkua Alyssa ylenhauskalle vitsille.

- Mitä jos pulahdettais poreammeesee? Alyssa ehdotti muka viattomasti. - Tulis kato mun bikineille jotai käyttöö tai sillee..

Jonas epäröi. Pystyisikö tätä pitää tavallisana? Onko normaalia, että expari kylpee yhdessä poreammeessa ystävyysmielellä... On kai.. Tai ei sittenkään. Tai kyllä.. Kyllä se on normaalia!

- Miksei, Jonas vastasi haikalevana.

He jutustelivat ammeessa niitä näitä potilaista, mutta sitten Alyssa alkoi siirtyä aiheesta aiheeseen.

Alyssa nojautui minun miestäni vasten ja hyväili tätä.

- Alyssa.., Jonas mutisi. - Sä lupasit..

- Suu kiinni, Alyssa tirskahti. - Haluut tätä kumminki. Haluut mua.

- En taho, Jonas vilkuili ympärilleen. - Hei oikeesti...

Voisitsä tajuta!?

Eikä aikaakaan kun Jonas oli jo noussut ammeesta ja pukeutumassa.

- MÄ LÄHEN NYT! Jonas tiuskaisi vedettyään viimeisetkin vaatteensa ylleen. - Ja iha turha yrittää enää. Sä oot kiero paska lehmä. Mä en sua kaipaa. Sä oot vaa lellipentu ISABELLAN rinnal. Mee kasvaan, teinilikka.

- Mut Jonas, enhänmä sitä tahallaa.. Mä annoin mun tunteille vallan! No, sä ainaki tiiät milt must tuntuu..

- Voi kumpa vois sanoo saman! Jonas ärjyi. - Jos sä vittu tajuaisit sä et enää juoksis mun peräs vaa jättäsit mut rauhaa. Voitsä pliis tehä nii? Mä haluun elää ISABELLAN kaa, joka on vähän kokeneenpi ja osaa ottaa vastuuta.

Ja PAM.

Alyssa nyyhkäisi äkäisenä ja asteli sisälle. Plääh, taas se jätkä houri siitä Isabellasta.

Mikä siinä naisessa oli oikeasti niin ihmeellistä? Miksi tällainen täydellinen nainen ei vetänyt lainkaan puoleensa miehiä, toisinkuin se Isabella. Sehän on kamalan vanhakin! Varmaan jo jotai kolmekymmentä.

Alyssa on nätti ja kaikkea. Vaan ei kelpaa herramiehelle, ei.

Jonas oli luvannut vielä 'piipahtaa' rakkaansa luona.

- Kulta! Ilahduin nähdessäni Jonaksen.

- Heips hani, Jonas naurahti ja valloitti minut suudelmallaan.

- Herra kuules nyt! Tirskahdin. - Miten työ? Ja Sissy?

- Sen pitää viel jäädä sairaalaan pariks päiväks testeihin. Täst saattaa tulla jonkinmuotoine kyttäasia.

- Miks?

- Koska teinityttöjä on lähiaikoin raiskattu jo useanpaan kertaan, ja sillä ei näytä olevan loppua. Noo, puhutaa nyt meist, Jonas kertoi.

- Eikä puhuta, päätin. - Vaan mennään ylös juttelemaan eleillä nyt ku Sissykään ei oo tääl.

Raahasin Jonaksen ylös, ja esittelin sänkyni.

- Koklaa, ehdotin ja halasin häntä ja me molemmat kaaduimme sängylle.

- Toosi pehmee! Joonas naurahti.

Hän suuteli minua poskelle ja riisui lasini yöpöydälle.

Pian, yllätys-yllätys, äkkäsimme toisemme jo peiton alta.

Kikattelimme kuin pikkuteinit ja 'pidimme hauskaa'.

Se oli huvittavaa. Toisaalta, minua alkoi pelottaa että mitä tästäkin seuraisi. Sitten muistin taas että en voinut tulla raskaaksi. Minähän olin jo raskaana.

Yhtäkkiä kuulimme peiton alta pienen lapsen kitisevän ja kauhistuneen äänen.

- Äiti, Ginny nyyhkytti. - Mitä te teette?