Moikka vaan! En jaksa kirjoittaa romaanin pituista alkutekstiä, joten painukaa vain lukemaan (: Ainiin: Tekstit senkun vain lyhenevät, älkää rankaisko minua siitä!

 

Mike hymähti tyytyväisenä, mutta huolissaan. Missä Isabella mahtoi olla? No, olin aikamoisessa paikassa. Kukaan ei kyllä etsisi minua täältä, missä nyt olen. No, palataan Mikeen:

Hän näppäili kännykästään jo viidennen kerran numeroni, mutta kaiken keskeytti soiva ovikello. Mike meni hiljattain avaamaan, toivoen että minä olisin siellä.

- Kuka helvetti sä oot! Bob sylki tunkiessaan sisään. - Mä tahon nähä Bellan! Painu perseeseen täält, se on mun tyttökaveri!

- Mitä..? Mike ihmetteli. - Sori nyt vaa, mut mä oon sen aviomies!

Mike tajusi vasta nyt, miltä aviomieheksi kutsuminen kuullosti. Sitoutuvalta, mutta urholliselta.

Enenpää he eivät ehtineet puhua, sillä uusi ongelma soitti ovikelloa.

 

- Kukas tää heppu on? Will uhkasi työntyen sisään. - Ja kuka sä oot?

Hän katsoi epäröivästi vuoroin Bobia, ja vuoroin Mikeä. Kukaan heistä ei tajunnut mitään.

He uhkailivat toisiaan, ja lopulta he ihan juttelivat. - Siis, kerrataan vähä, Mike selosti. - Mä oon Mike, Bellan aviomies. Sä oot Bob, sen poikaystävä, ja teillä oli joku yhen yön juttu? Ja sit sä, Will joka on myös Bellan poikaystävä. Ja Bella käsi teijä pysyy siitä erossa?

He juttelivat, ja tulivat siihen tulokseen, että olin kadonnut.

- Mä keksin! Mike hihkaisi. - Se kuka ekana löytää Bellan, saa sen omakseen!

- Oke!

Voi noita miesten tyhmiä ideoita. Mike oli ainakin heti vaudissa. Hänen kasvoillaan kirkas mutta hämmentynyt hymy. Nyt oli tosi kyseessä. Hänen oli löydettävä minut, ja heti!

Hän lähti parin korttelin jälkeen metsää kohti. Jostain kumman syystä.

 

Seuraavana oli lähdössä Will.

Hän lähti rauhalliseen hölkään, kohti keskustaa. Hän arvei minun olevan siellä - kai shoppailemassa kaikki viihtyivät? Paitsi että tällä kertaa hän taisi osua harhaan. Silti hän odotti bussia ja ajoi Berryllenin keskustaan.

 

Viimeisenä pihaltamme lähti Bob. Hän päätti etsiä minua aivan kaupungin reunalta. Miten idioottimaista! Aina esitetään urhollista, mutta sitten kun on tosi kyseessä, niin raukkamaistutaaan ja lähdetään etsimään sieltä missä en taatusti olisi.

Ja vielä, että palkintona on minun seurusteluni! EI voi olla totta, miten tyhmiä ja kateellisia ihmiset ovat!

Miehet etsivät, ja etsivät, ja etsivät. Mutteivät löytäneet yhtä vaivaista naista. Miten raukkamaista! Minä vain makasin kasvillisuuden keskellä, en edes kamalan kaukana.

Lopulta Mike löysi tiensä edes lähelle minua.

 

 

Hän löysi minut pienen mökin vierestä.

- Bella! Haloo, herää! Mike ravisti minut hereille.

- Mitä.. Sä..

Minä lösähdin takaisin tiheikköön. Menetin jostain syystä tajuntani taas.

 

Mike oli urhea ja kantoi minut sairaalaan. Hän ohitti odottelijat ja vei minut suoraan sänkyyn.

Lepäsin siinä ihan rauhassa.

Mike meni istumaan Davyn, joka oli tänäänkin vuorossa, puheille.

- Kukas sä oot? Davy kysyi uteliaana.

- Oon ton muija, Bella Harleyssonin, mies. Entäs ite? Mike kysyi koppavana.

- Bella.. Bella.. Ainiin, tarkotat tota Isabella Harleyssonia, joka kävi muutama päivä sit tääl tarkastukses?

- Mitä? Mitä se tääl..

 

Enenpää he eivät ehtineet puhua, kun Mike huomasi minun heränneen.

- Bella!

Raotin silmiäni, ja näin Miken tuikkivan katseen. Mitä hän täällä teki? Ja mitä minä täällä tein? Hahmotin Miken ja Davyn. Voi ei! Jos Davy kertoisi jotain puuhailuistamme!

 

Mutta ei hätää, sillä Mike syöksyi halaamaan minua.

- Bella! Löysinpäs sut ekana! Nyt mä sain sut... Ups...

Katsoin häntä epävarmana. - Sait mut? Anteeks?

Mike selitti nolona vedonlyönnin. - Siis mitä! Löitte vetoo, et se joka löytää mut ekana, saa mut tyttöystäväksee? Ei voi olla idioottimaisempii miehii!

- Mut siis, Davy avasi suunsa. - Vauvalle ei käyny kuinkaa, mä tein jo pari testii nii beibi voi hyvi!

- Mikä vauva? Pääsi miesten suusta yhtä aikaa. Huomasin, kuinka Bob ja Will oli kerääntyneet ovelle. Mike katsoi minuun oudoksuen. Olisin toistaiseksi halunnut pitää sen salassa miehiltä. Nyt kaikki oli pilalla, kiitos kateellisen Davyn.

Nyt minun pitäisi selittää noille, siitä lapsesta, kenen se on, yms. Voi ei!

(Osa oli aivan laittoman lyhyt, anteeksi ;))