Kuudestoista osa, täältä tullaaan !! Toivomuksesta tuli osa Isabellan nuoruudesta. Teen joskus vähän hienomman, mutta tämä saa nyt kelvata. Kiitokset, kumiankka ! :) Osa omistettu sinulle.

Käänsin kylkeäni. Yritin saada unen päästä kiinni, mutta se oli mahdotonta.

Kello läheni kahdeksaa illalla, eikä Sissyä näkynyt missään. Olin luullut hänen lukkiutuneen huoneeseensa, mutta lounasaikaan kävin kurkkaamassa, mutta tytöstä ei ollut jälkeäkään.
Ei minua se tyttö suuresti huolettanut, hän kun oli jo aika vanha, mutta pelkäsin, suoraansanottuna pelkäsin, että tyttö sortuisi samanlaisiin typeryksiin kuten äitinsä, ja tekisi saman. Sellaisesta toiminnasahan oli Sissy saanut alkunsa...

Pian Ginny kuitenkin kutsui minua.

- Äiti! Tuu lukemaan mulle iltasatu!

- Etkö sä pärjää edes yhtä iltaa ilman sitä...

- En! Äiti tuu tai mä alan itkee!

Ei auttanut muu kuin kivuta portaat ylös ja tulin Ginnyn huoneeseen.

- No, mitäs luetaan? Kysyin.

- Luetaan se satu siitä jäniksestä joka oli ylimielinen ja kilpikonnasta ja siitä juoksukilpailuista ja niistä tyttöpupuista ja siitä voitosta ja..

- Selvä! Rauhoittelin. - Odotas täs ku äiti käy hakemas sen. Älä karkaa mihinkää, äiti tulee ihan pikapikaa.

Kapusin portaat alakertaan, josta löysinkin heti sadun Kilpikonnasta ja Jäniksestä.

- No sepä kävi äkkii, totesin vetäen kirjaa esiin.

Vedin epäonnekseni samalla toisenkin kirjan. Se tipahti pölyisenä lattialle.

Nostin sen nolona, ja puhalsin pölyt pois. Sen kannessa luki: "Valokuva-Albumi".

Paloin halusta selata sitä vähän.

- Ginny! Äiti tulee ihan pian, äiti tekee vain pari juttua, odota muru siellä!

Avasin albumin. Kas kummaa! Siinähän poseerasin minä... Miten kamalan näköinen olinkaan, ja erilainen! Hiukseni olivat kirkkaan punaiset, naama pisamilla ja nuo meikit. Huhhuh!

Aloin vähitellen palauttaa mieleeni noita aikoja... Aikoja, kun äitini vei minut Stensenin Sisäoppilaitokseen, Olampiaan...

(Noniin, nyt alkaa sitten pikkuinen kerronta nuoruudesta... Oi, nuoruudesta...)

Avasin vaatekaapin oven. Olisiko minulla nyt kaikki mukana? Aivan kaikki? En saisi nyt unohtaa yhtikäs mitään.. Täältä ei olisi niin lyhyt matka uuteen kouluuni. Nyt piti muistaa kaikki asiat vaatteista kyniin.

- Hmm... Tarttenkohan mä sittenki tota Sveart Hartsin kokoelmalevyy... Tuskin.. Tai joo! Mehä voidaa sit muijien kaa bailaa kimpas..! Haha!

En malttanut odottaa kouluun pääsyä. Koko kesäloma oli hurahtanut Reneä hoidellessa.

- Alas jo tulla, kuulin alakerrasta. - Meijän pitäs alkaa läksii, Bella!

Kipitin pihalle, jossa äiti jo odotti minua.

- Voi, oon nii ylpee sust, Bella. Meet jo ylä-asteelle! Hän onnitteli.

- Nii joo, kiemurtelin. - Onpa sulla ihana paita!

Minua hieman arastutti puhua siitä. Oli toki kivaa, oikeastaan ihanaa mennä kouluun, mutta äiti oli pannut minut sisäoppilaitokseen. Kaipa se oli hänelle niin helponpaa, kun ei koko ajan tarvitsisi juosta tytön perässä, auttaa läksyissä ja päntätä kokeeseen yhdessä.

No, niinhän sitä sanotaan, mennään siitä mistä aita on matalin...

...Ja sanonta sopi mainiosti äidin uuteen sulhoon. He olivat menneet naimisiin keskikesällä.

Mies oli upporikas, mutta kamala haiseva pappa. En ollut koskaan tykästynyt häneen, toivoin vain että äiti näkisi joskus muutakin kuin paksun kukkaron.

Miehen nimi oli Spencer.

Spencer tuli ärtyneenä ulos ja karjui äidille:

- Voi samperi soikoon! Ettekste vois jo läksii täält vittuun?! Mä en kestä noit kaht tuol ines! Ottakaa jo se kärry ja painukaa hevon perseesee.. Mä haluun viel iltahuvit muija! 

- Ota iisisti, Spen. Mä tuun kyl kohta.. Etkö viittis puhuu 'iltahuveist' Bellan seuras...

Äiti vippasi minulle auton avaimet.

- Täs. Mee avaa kärry, mä tuun koht. Selvitän pari juttuu Spenin kaa. Lue tai vaik kuuntele radioo, hän sanoi.

Toljotin vain hiljakseen eteeni ja yritin laskea päässäny kuinka kauan kestäisi ajaa uuteen kouluuni.

Pian sitten äitini tuli jo.

- Eikun sitten vaa "menoks, sano Annie Lennox!" Hän naurahti ja käynnisti moottorin.

Mummini, Violet Portells, huolehti kotona Renestä.

- Nii, ja sit se katto mua sillee: Ostatko jotain?! Ja mä juoksin Julietin peräs sinne pukukoppiin! Haha!

Mummini katsoi Reneä oudoksuen. - Kyllä se mun aikana oli toisin; me toteltiin vanhenpia tai tuli satikutia! Kyllä sunkin pitäsi totella.. Mitä se äiti oikeen opettaa teille! Luoja paratkoon sitä naista!

Ja Spencer jäi onneksi kotiin. En olisikaan kestänyt viimeisiä tuntejani ennen kouluun menemistä hänen kanssaan. Se jätkä osasi aina valittaa pienimmästäkin asiasta.. Ei voisi pahenpaa isäpuolta toivoakaan, sanon minä. Yleensäkin mietin, että mikä tuossa kundissa oikein viehätti äitiä. Ruma, mutta ihan varakas. En kyllä tajua, miksi sitten hän pukeutuu kuin kadun kasvatti. Pummi, vanha pöllö!

Mutta ihanaa oli kuitenkin; Vuosi ilman häntä. Tai no melkein, pyhät ja lomat jouduin kestämään Spenceriä..

Automatka sujui nopeasti ja ihan mukavasti. Pian olimme perillä.

- Tässäkö se on? Stensenin ylä-aste? Äiti kysyi.

Nyökkäsin. - Taitaa se olla se. Ihan kivan näköne, jatkoin. - Tuutko ineen vai hyvästelläänkö nyt?

- Hyvästellään vaa nyt, äiti päätti. - Parenpi etten tuu.. En kestä niitä maikkoi, sori vaan.

Äiti nousi autosta perässäni. Hän halasi minua.

- Oon nii ylpee sust, Bella. Muista sit olla ahkera, älä lintsaa. Ja älä käytä kaikkii rahojas siihe vessan röökiautomaattiin.

Niin juuri, röökiautomaattiin. Vanhempainillassa oli päätetty antaa oppilaille edes vähän viihdettä. Ja koska äiti itse oli ketjupolttaja, olis kohtuutonta kieltää moinen.

Naurahdin.

- Joo, en käytä kaikkia rahojani. Lupaan. No, sun pitää varmaa nyt mennä, moikka mutsi! Nähää sit joskus.

- Pärjäätkö nyt ihan varmasti? Äiti tenttasi.

- Joo joo.

- Muista sitten myös että älä vittuile maikoille, vaik ne onki sen tarpees. Kato mäki selvisin peruskoulust kutosen arvosanal. Ja kato mua nyt! Nainen parhaassa iässä, naimisissa ja rikas kuin mikä!

Ahaa....

- Ok, no moi sit mutsi mä meen nyt moro! Selvensin ja tuuppasin äidin autoon istumaan. - Pärjäile säki ja lähetä Renelle terkkui. Moro!

- Okei okei, mut muista vielä yks juttu! Älä sit pelleile Miken kans..

Sitten hän hurautti tiehensä.

Harhailin vähän pihamaalla, mutta pian joku halasi minua takaapäin.

- Vikki! Kiljahdin. Halasin häntä. - Sä oot jo tääl!

- Nii joo, hän kikatti. - Ihana nähä sua. Millon me oikee nähtii viimeks... Kesälomaa enne? Ku mun piti lähtee sinne Flowiin. Ootsä ok?

- Joo, vastasin. - Ja arvaas kuka ei oo enää sinkku?!
- Iik! Vikki huudahti innoissaan. - Kenen kaa sä oot?! Kerro, kerro, kerro!

- Miken kaa! Aattele! Iik! Kiljuin mukana. - Hihi!

Pian jouduimme menemään jo luokkaan. Katselin ympärilleni, ja laskin, että luokassamme oli yhteensä seitsemän oppilasta. Stensenin sisäoppilaitos ei näemmä ollut kovin suosittu.

Esittelenpä nyt luokkani: Takarivi, vasemmalta oikealle; Nicolas "Nick" Riley, James Okyo, ja Michael "Mike" Harleysson. Eturivi, vasemmalta oikealle: Victoria "Vikki" Moore, minä, Isabella Portells, Catherine "Katy" Stonewall ja Kia Olive.

Sitten opettaja: Helene Drew. Aika ankara ja tiukka. Oikeastaan melkoinen paskapökäle. Pakko vain kestää -.-

- Hyvää päivää oppilaat! Minä oon Helene Drew, teijän lukuvuoden perusopettajanne. Harjoitan tiellä paljon, paljon aineita ja muuta. Toivottavasti otatte minut hyvällä vastaan! 

Koko luokka oli aivan hiljaa, kunnes...

...James purskahti hillittömään nauruun. - Kokeitako teetät meil? Haha! Meil on tommone vitun ruma akka maikkana ja kaiken lisäks tommone... Ehh... Tommone mummo! Haha!

Tunnin päätyttyä menin Miken luokse.

- No, mitässä? Kysyin. - Mul oli sua ikävä.. Ihan totta!

- Mitäs täs.. Frendien kaa ja sellast... Joo mulki sua... En ite?

- Olin kesän himas ja sillee... Mutisin ja katsoin Mikeä silmiin.

Ja pian hän sai moiskautuksen suulle.

- Voi, sä oot nii ihana! Hihitin innoissani.

- Öh joo, Mike sanoi hieman nolona. - Ei tääl.. Tyypit tuijaa. Nähää joskus. Mä meen nyt moi!
Ja hän juoksi tiehensä.

Katy oli varsinainen riitapukari ja kovanaama. Hän onnistui aina hankkimaan jostakin mustan silmän. Tyttö poltti ja joi minkä ehti.

Meidän välimme olivat hyvät. Pidin Katysta, koska hän oli hullu ja osasi naurattaa vietävästi.

Katy asui tietääkseni sijaiskodissa, sillä hänen äitinsä oli juoppo ja jäi sossuilta kiinni,

Onneksi sisäoppilaitoksen yläkerran naistenvessaan oli pystytetty röökiautomaatti. Muuten en kyllä olisi pärjännyt.

Menimme heti ensimmäisellä vapaa-ajalla sinne Vikkin kanssa.

Röökipaketti maksoi vain vaivaiset 30 simeleonia.

- Ei vittu, sanoin. - Se on nii halpaa! Mun rahat riittää varmaa koko kuukaudeks! Haahaa!

Kun molemmat olivat ostaneet askinsa, sytytimme ne ja polttelimme.

- Siis, ootsä kuses johonki? Kysyin hieman ujosti.

- Emmä nyt tiiä...

- Kerrro! Käskin.

- Kylmä nyt sillee oon... Mut älä kerro kellekkää, Vikki myönsin.

Kikatin. - Onkse Nick? Tai James? Kerro nyt! Hei mä tiiän; se on James, eksnii?

- No ehkä.... Vikki mutisi salaperäisesti.

 

Ruokalan puolella poitsun jutustelivat meistä mimmeistä.

- Sä oot siis Beltsun kaa yhes? Nick kysyi.

- Joo ollaa, Mike myönsi. - Mitennii?

- Eiku piti vaa varmistaa, etten vahingoskaa iske sitä hottist, Nick iski silmää.

- Ja niinku sä sen muka saisit, Mike naurahti. - Vitut!

 Tyttöjen makuuhuoneessa Katy onnistui potkaisemaan tyhjää, ja taikovan esiin pari kolme kaljapulloa.

Meille tulisi kiva ilta, todellakin...