Noniin, toisen osan aika. Edelleen, osat ovat lyhyitä, mutta toivottavasti tykkäätte !

> Seuraava osa: 

 

Nousin porealtaasta. Olin täysin lamaantunut. En pystynyt huijaamaan ketään tunteillani. Miksi minusta tuntui tältä? Miksi muhinoin miehen kanssa, jonka olin juuri heittänyt pihalle? Miten tuo sika olikin muuttunut prinssiksi? En ymmärtänyt enää edes itseäni. Halusin olla onnellinen, mutta en tiennyt kenen kanssa. Vai, tarvitsinko edes ketään rinnalleni? Kaikki miehet joista olin pitänyt, hylkäsivät tai pettivät. Oikeastaan, minulla oli ollut yksi ainoa poikaystävä, joka oli kunnollinen ja rehti, mutta kouluaikainen kaverini Bea vietteli hänetkin pois minulta.

 

Tällä kertaa aloitteentekijä oli ollut Mike. Mike ja hänen viekotteleva vartalonsa. Kuk tahansa olisi voinut vastustaa sitä, paitsi minä. Yritin kieltää sen itseltäni, mutta minun kehoni rakasti miestä. Mielentilani oli vaihteleva, mutta yksi asia oli varma: Kukaan tai mikään ei olisi voinut pysäyttää meitä, tai minua. Olin tiedottomasti valinnut kuhertelevani Miken kanssa, ja minkä olen päättänyt, en päästä siitä koskaan irti. Toista oli ollut Miken ja avioliiton kanssa. En varsinaisesti ollut päättänyt meneväni miehen kanssa naimisiin, mutta minkäs teet, sillä olethan sinäkin toista rakastanut? Ei siinä paljoa ajatella, vaan eletään hetkessä. Näin kävi myös minulle.

 

Saavuin taas todellisuuteen ja tietoisuuteen yöllä herätessäni Miken vierestä. Kauhuissani vedin shortsit ja paidan päälle. Miten olinkaan sortunut moiseen moskaan? Ja vielä saman päivän aikana. Minkälaisena ihmiset minua pitäisivät? Saisin helposti hutsun maineen. Niinpä hiivin hiljaa ulos huoneesta. Ja sitten koko talosta. Halusin karata toiseen elämään. En itsekään ymmärtänyt mitä halusin. Kai vain kodin, uskollisen miehen ja lapsia. Ja sitten koiran olohuoneen matolle. Vaikea uskoa, että halusin perustaa perheen, vaikka olin vasta 26-vuotias. Ja kaiken lisäksi olin kamala itseäni myyvä muija. Mitäköhän Mike tekisi, jos saisi tietää minun hommailuni Bobin kanssa? Parasta rauhoittua hieman. Lähdin kävelylle puistoon. Kadulla purin tunteeni.

 

- Miks hemmetissä just mun elämä on tämmöst paskaa! Uskoton mies, hommailut tuntemattoman jätkän kaa ja sortumista exiin?! Miks mun elämäst just tehdii näin hankalaa. Mä halusin vaa perheen, ja sain paskamaisen miehen!

Kävelin puistossa. Hetki sitten olin vielä rakastellut 'valittuni' kanssa. Ja nyt vihasin häntä. Mikä minuun oli mennyt? Miksen voinut myöntää rakastavani häntä, ja haluavani olla hänen kanssaan.

Potkin pieniä kiviä nurmikossa. Mistä siihen joutuneetkaan.

 

Kävelin hieman eteenpäin, ja huomasin penkin. Ja penkillä istui jo joku. Olin jo kääntyä takaisin moisislta pedofiileiltä, kun mies huusi perääni: - Oota! Kyl sä voit tähä tulla, en mä oo mikä pedari.

- Kiitti, mut mun pitää varmaa mennä himaa, vastasin nopeasti ja käännyin kohti miestä. Hänellä oli veryttelypuku päällä. - No, ok sit.

- Mikäs sut tänne tuo? Mies kysyi. - En oo nähy sua aikasemmin. Oon muute Will.

Mietin hetken, pitäisikö minun tutustua mieheen, ennenkuin sanoin:  - Isabella, sano Bellaks. Ja, öö, en käy tääl öisin.

- Ok. Mitä sä muute teet tääl? Will kysyi. - Mä ite tulin vaa ottaa iisisti ku on elämä vähä perseellää..

Yritin peittää tylsyyttäni. Minua ei toden totta kiinnostanut miten miehellä meni.

- ..ku vaimo jätti ja sit sisko hylkäs..

WIll jatkoi ja jatkoi. Miksei hän voinut tukkia suutaan? Näköjään ainoa tapa tukkia se oli..

 

..suudella häntä. Mitä muuta olinkaan voinut tehdä? Hän vain lörpötti koko ajan!
Okei, ei ehkä ihan niin.. Mutta kaipasin lohtua, ja kun kohtalontoveri oli lähistöllä, oli aika iskeä kiinni. Olihan tuo Will aika ruma, mutta minulle kelpasi ihan kuka vaan. Halusin irrottautua Mikesta lopullisesti.

- Mitä helv..?! Will ihmetteli mutta yhtyi pian suuteluuni.

 

Hän alkoi kiskoa minulta vaatteita, kuin myös minä. Istuin hänen sylissään, ja halasin häntä. Hän oli lämmin. Aamu alkoi sarastaa. Olinko minä viettänyt koko yön tuon miehen seurassa?

- Bella, Will hyväili minua katseellaan. - Mennään mun luo, siel on syötävää ja lämmintä.

- Lämmitä sä mua, naurahdin ja painauduin Williin kiinni. - No myönnetään, tääl on kylmä. Missä sä asut?

Will kertoi asuvansa korttelin päässä. Ehtisimme sinne vähän ennenkuin pikkulapset tulisisvat ulos leikkimään, jos olisimme nopeita. Poimin ruohikolta ruohotahraiset päällysvaatteeni ja lähdin kipittämään asvalttista tietä pitkin. Naureskelimme ja kikatimme kuin yläasteikäiset.

Will asui lähellä. Ehkä liiankin lähellä. Mitä jos Mike ja hän törmäisivät vaikka kadulla? Toisaalta, eihän Will edes tiennyt mitään minusta ja Mikesta. Olin vain sanonut irtautuvani arjesta - en muuta.

Will vei minut keittiöönsä. Se oli aika hieno, vanhanaikainen mutta siisti. Hän kaivoi jääkaappiaan.

- Ota tästä vähä, hän sanoi ja ojensin juotavan jugurtin. Otin sen hieman (huomatkaa hieman) oudoksuen vastaan, mutta hymyilin peitteeksi Willille. En yleensä juonut kuin kahvit aamulla, hyvinä päivinä voisarven kera. Will ei tainnut olla pikaan porho. Mutta ei se mitään, riittää että toisella meistä on rahaa.

- Nam, sanoin. - Täähän on..

Pidättelin suutani ja heitin jugurtin lattialle. - Mis.. Tääl.. VESSAH?

Pidättelin. Will osoitti huonetta käytävän päässä.

 

Juoksin sinne sen minkä kintuistani pääsin. Oksensin selvästi vastapestyyn vessanpönttöön. Oksennusta tuli oikein kunnolla, ei niukasti niinkuin vatsataudissa.

- Onks kaikki ok? Kuulin oven takaa. - Tarttetko apuu?

- EI, huusin. - Mä pärjään. Mee sä vaa syömää, mulla menee viel jonku aikaa..

Otin pari arkkia vessapaperia ja pyyyhin suunpielykseni (en ole kirjoitetaanko se noin.. :SS). Vedin vessan. Se oli todella likainen. Vannoin itselleni siivoavani sen, ennen lähtöäni. Nousin ylös katsoakseni itseäni peilistä.

- Näytäksmä iha kipeelt? Mietin, vaikka luulin syynä olevan jugurtti. Willin pitäisi kai tarkistaa 'parasta ennen' luvut. Toisaalta, eihän se nyt pahaa ollut. Eniten mieltäni kalvasi se, että Will oli varmaankin pahoittanut mielensä kun oksensin hänen tarjoamansa ruokansa. No, ei voi mitään. Se oli vatsani, ei minun syyni.

Otin pari askelta lähemmäksi pönttöä, ja rupesin hankaamaan sen puhtaaksi.

Menin siivottuani Willin luokse.

- Öö, Will, sanoin. - Mun pitää mennä.. Parasta ettet enää ota muhun yhteyttä.

- Miten nii, parasta etten ota? Meilhä oli hauskaa!

- Nii oli, sanoin ja vedin vaatteet ylleni. - Mutta mua kaivataan. Moro.

Will jäi tyhmänä toljottamaan perääni.